Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukio (upper secondary school) - Finland

OSYK – Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun Lukio on suuri kaupunkilaislukio Oulun keskustassa. Yksi kolmesta Oulun lukiosta ja erikoistunut kuvataiteisiin ja draamaan (kaksi muuta lukiota musiikkiin ja luonnontieteisiin). Lukiossa on meneillään monia kansainvälisiä projekteja (perinteisesti draamakasvatukseen liittyvä näytelmäprojekti) ja opettaja Tiina Ala-Opaalla on pitkä kokemus Comenius yhteistyöstä.
Erityistä
Creative Connections -projektia tarjottiin opiskelijoille nykytaiteen vapaavalintaisena kurssina, joten osallistujat olivat vapaaehtoisia ja tiesivät bloggaamisen kuuluvan kurssiin. Erityisenä lisänä ryhmässä oli kanadalainen vaihto-opiskelija antaen erilaisen näkökulman eurooppalaisuuteen.  Suurin osa opiskelijoista oli osallistunut aiemmin KU5 nykytaiteen työpaja -kurssille, mikä vaikutti heidän käsitykseensä taiteesta ja oman työnsä suunnitteluun.
Opiskelijat työskentelivät itsenäisesti ja yhteisiä tapaamisia järjestettiin noin kerran kahdessa viikossa työskentelyprosessin seuraamiseksi. Tehtävänä oli suunnitella, toteuttaa ja dokumentoida oma taideprojekti ja esitellä prosessi ja lopullinen työ blogissa. Alussa tutustuttiin taideteosesimerkkeihin ja opiskelijat valitsivat yhden gallerian teoskategorioista lähtökohdaksi omalle teokselleen. Kategoriat esittelivät erilaisia lähestymistapoja taiteen tekemiseen teosesimerkkien kautta.
Opettajan kommentti: Ero muihin on ollut varmasti se, että en ole nähnyt opiskelijoiden työskentelyä, koska he tekivät tämän kurssin itsenäisesti. Tietysti tapaamisissa olen nähnyt missä vaiheessa he ovat menossa ja blogista näin kuvia, mutta en nähnyt konkreettisesti töitä ennen kuin lopussa ja silloinkin vain osan niistä.
Opiskelijan kommentti: Meillehän tää oli valinnaista, mut eiks se muissa kouluissa oo silleen niinku pakollisena, - vai onko? Et niinkö ainakin meillä se on valinnaisena, saat ite tulla jos haluat. Ja et me tehään tää koulun ulkopuolella, mikä tarkottaa sitä, että meidän ite täytyy olla aktiivisia ja tehä näitä, ja miettiä näitä vapaa-ajalla. Ehkä muissa kouluissa tehään silleen paljon opettajajohtosemmin.

Tehtävät
- Esittely
- Minun Eurooppani
- Oma taideprojekti: idea, luonnokset, työskentelyprosessi, valmis työ.
Työskentely ja bloggaaminen keskittyi omaan taideprojektiin, joka opiskelijoilla oli kevään aikana tehtävänä kurssille. Esittelypostauksella aloitettiin bloggaaminen ja testattiin verkkoympäristön toimintaa. Opiskelijat itsekin näkivät luonnollisena tapana aloittaa esittelemällä itsensä. Minun Eurooppani -tehtävä kuului projektiin ja tuntui ensin irralliselta ilman yhteyttä varsinaiseen taideprojektitehtävään, mutta päätyi nostattamaan mielenkiintoisia näkökulmia ja vilkasta keskustelua tämän ikäisten ja taitoisten ryhmässä. Minun Eurooppani -kuva tehtiin pienenä piirroksena ja esiteltiin ryhmälle tapaamisessa kommentteja ja keskustelua varten.
Oma taideprojekti aloitettiin innostuneina ja suurin ideoin ja suunnitelmin. Kevään aikana toisten projektien ja velvollisuuksien takia aika ja energia väheni ja opiskelijoiden täytyi olla realistisempia projektiin panostuksensa kanssa. Lopulta teokset olivat sitten kohtuullisemman kokoisia ja opiskelijat tyytyivät perinteisiin tekniikoihin, jotka olivat heille tutumpia. 

Connected gallery - taideteosten käyttö
Taideteosgalleria oli lähtökohta ja pohja työskentelylle. Kategoriat ja niiden esittely olivat käytössä eniten, sillä opiskelijoiden täytyi valita yhden kategorian teema ja lähestymistapa lähtökohdaksi omalle teokselleen. Opiskelijoita kannustettiin katselemaan taideteoksia inspiraatioksi ja esimerkeiksi. Useimmat opiskelijat valitsivat kategorian A. Identiteettiä kartoittamassa tai B. Kansallisuutta kartoittamassa. He valitsivat kategoriat koska halusivat työstää henkilökohtaista aihetta tai esitellä kotikaupunkiaan tai sen jokapäiväistä elämää toisille. Useampi teos käsitteli myös suomalaisen kulttuurin konventioita. Projektien edetessä aiheet osittain vaihtuivat ja myös aktivistista taidetta E. Kategoria tuli opiskelijoiden töissä mukaan.
Opettajan kommentti: Halusin aika sillä lailla vapaasti kuitenki tän lähtökohdan. Että ne on niinku semmosia, niinkö just kuvapankki onki että, sieltä lähetään ehkä ettimään sitä teemaa.Me käytiin silleen läpi noi kaikki kuvat, että leviteltiin niitä pöydille ja esiteltiin ne kaikki kategoriat, ja semmosta vapaata keskustelua, että mitä niistä nousee esille. Ja sitte tosiaanki vapaat kädet, että mikä sieltä lähtee itelle nousemaan semmoseksi pääteemaksi niitten kaikkienki kuvien suhteen.
Kahta taideteosta galleriasta analysoitiin ja keskusteltiin pareittain yhdellä tapaamiskerralla.  Tähän tuli aloite tutkija Erika Grendelovalta, joka halusi suomalaisen näkökulman Markku Laakson maalauksesta Coffee break ja Jaakko Heikkilän valokuvasta Mirja by the river, verratakseen sitä tsekkiläisen luokan oppilaiden tarinoihin.
Bloggaaminen
Opiskelijan kommentti: No, mä meen vähän sillä periatteella, että no, ne näyttää niiden omia töitään, niin mä näytän niille myös mun omani, omat aikaansaannokseni. Niinkö, emmä silleen ala vertaileen, et vitsi ko toi on niin hyvä, koska kumminkin näillä lähtökohdat on niin erilaiset. Et se on vähän niinku sellasta jakamista. Että mitä siis, että ollaan saatu se yhteinen paketti, et tässä nyt ois, josta voitte saada inspiraatiota ja sitte, että mitä siitä lähtee aikaan.
Bloggaaminen aloitettiin helmikuussa tutkijan vierailulla. Useimmat opiskelijoista olivat taitavia tietokoneen käyttäjiä, osalla oli jopa kokemusta bloggaamisesta. Tutkijan apua tarvittiin joidenkin salasanojen selvittämiseen verkkoympäristöön kirjautumiseksi. (lista käyttäjistä ja aloitussalasanoista oli tarpeen, koska joissain sähköpostiosoitteissa oli virheitä ja opiskelijat eivät oleet saaneet linkkiä ja salasanaa sähköpostiinsa).
Opiskelijat kirjoittivat mielellään englanniksi, eivätkä tarvinneet apua kääntämisessä. Heillä oli kokemusta käännöskoneista netissä, eivät halunneet jättää tekstejään (suomeksi kirjoitettuna)  sen “käsiin”. Yksi opiskelijoista esitteli esimerkin käännöskoneen tuotoksesta Facebookista, jossa myös on sisäänrakennettu käännöstoiminto. Esimerkki oli tekstidokumentti, joka oli vahingossa kääntynyt suomesta englanniksi. Opiskelijoista lopputulos oli hulvaton. Koska kyseessä oli kansainvälinen yhteistyö, kommunikointi englanniksi oli opiskelijoille itsestäänselvyys.
Opiskelijan kommentti: Mä kirjotan englanniksi, niin mä jätän sen englanniksi. Koska se on outoa kirjoittaa suomeksi ulkomaalaisille ihmisille.

Samalla osa opiskelijoista piti blogiympäristöä hankalana käyttää ja tarvitsi apua alkuun pääsemiseksi. Heillä oli vähemmän kokemusta ja kiinnostusta tietokoneisiin. Kaikkien mielestä blogijärjestelmä oli monimutkainen.
Opiskelijan kommenttit: Jos vaikka miettii jotain Tumbleria (blogisivusto), niin se on paljon käytänöllisempi toisaalta. Tuosta tuli niin semmonen aikuismainen. Se on jotenki sillai niin aseteltu, ja ne värit ja kaikki. Mulle tulis mieleen et se on jonku yrityksen oma sisäinen sivusto tai joku muu. Ja sit se on vähän, - kyllä sen nyt perusjärjellä ymmärtää. Et sinne saa niitä laitettua ja kyllähän onnistuin, mut kyllä se oli itelläki vähän värkkäämistä, että missä on mitäkin. Et ei se niin selkeä ollu, ja vähän hankala ehkä.
Positiivista bloggaamisessa oli tarve kirjoittaa ajatuksista työprosessista ja tavoitteista, mikä selvitti suunnittelmia. Opiskelijat myös huomasivat, että tekstit antoivat lisää syvyyttä kuviin.
Opiskelijan kommentti: Nii siis mä ainakin ajattelin, et jos mä nyt vaan lättäsisin kuvan, et tässä nyt tää on, niin ei se antas sille mitään, koska mun mielestä myös tarkotus on kertoa, miten me ollaan päästy tähän ja et mikä se ajatus on ollu, kun sä oot ruvennu tekeen sitä. Et jos niinku, sit vaan laitat sen kuvan, niin sit siin on vaan pelkkä kuva, eikä siin oo mitään muuta. Se et, ehkä niitä ulottuvuuksia ei saa niin monia.

Identiteetti ja Euroopan kansalaisuus -teemat
Taideteosesimerkkeihin, kategorioihin ja blogiin tutustumisen lisäksi opiskelijat tekivät projektin alussa Minun Eurooppani -tehtävän. Heidän piti laittaa kuvalliseen muotoon näkemyksensä Euroopasta ja toteuttaa se A5-kokoisena piirroksena. Pääasialliset opiskelijoiden taideprojektit käsittelivät identiteettiä yleisesti, omaa identiteettiä ja myös suomalaista kansallisidentiteettiä. Joten paljon keskustelua käytiin projekteihin liittyen suomalaisesta kansallisrunoudesta, Kalevalasta, maisemasta, muinaisesta luontouskonnosta, jne. Mutta pohdittiin myös miten aiheet ja kuvat ymmärrettäisiin ja nähtäisiin muissa yhteistyömaissa.

Opiskelijoiden Eurooppa -kuvat olivat enimmäkseen positiivisia kuvaten ihmisten ja asioiden kirjoa ja moninaisuutta. Joukossa oli yksi poikkeus, jossa Eurooppa sokeasti tuhosi luontoa ja aiheutti kärsimystä. Mielenkiintoisen näkökulman tarjosi ryhmän kanadalainen vaihto-opiskelija. Hän näki eurooppalaiset kansana, joka tuli Pohjois-Amerikkaan ja aiheutti valtavaa tuhoa alkuperäiskansoille ja luonnolle
Opiskelijan kommentti: ...mutta he tekivät sen sokealla, tavallaan ymmärtämättömyyttään viattomalla tavalla... 
Identiteetin kannalta ristiriitaa lisäsi se, että kyseessä olivat samalla hänen skotlantilaiset ja ranskalaiset esi-isänsä. Hän oli myös huomannut, että kaikki hänen saamansa opetus perustui eurooppalaiseen traditioon ja historiaan. Oleskelu Suomessa oli avannut hänen silmänsä eurooppalaisen identiteetin selkeydelle ja saanut ajattelemaan omaa kansallista identiteettiään.
Opiskelijan kommentti: Suomalaiset tietävät mistä tulevat ja mitä suomalaisuus on. Vastaaminen kysymykseen mikä tai kuka on kanadalainen on paljon vaikeampaa ihmisten taustojen ja kulttuurien kirjon takia – kanadalaisuus on “mosaiikki”.... Euroopassa on jotain mystistä. Filosofian syntypaikka ja kaikkea... Kaikki mitä tiedän on saanut alkunsa valtameren tältä puolen.
Näkemys eurooppalaisista “pahiksina” yllätti muut opiskelijat ja johti keskusteluun historiasta ja mielikuvista Pohjois-Amerikasta. Mielikuva, joka opiskelijoilla oli amerikkalaisten asenteesta Eurooppaan, perustui tv-sarjoihin ja elokuviin, missä meneminen Pariisiin tai Lontooseen oli jotain erityistä amerikkalaisille, “unelma matkasta Eurooppaan”.
Opiskelijan kommentti: Supermielenkiintoista. Ei kukaan, eurooppalaisista, muista kouluista tässä projektissa näe asiaa tuollalailla. Koska elämme täällä, olemme keskittyneet positiivisiin asioihin.
Tehtävä siis avasi keskustelun näkökulmista ja identiteeteistä, jota ei olisi käyty muuten, mutta mitä vaihto-opiskelija oli prosessoinut Suomessa olessaan ja pitänyt tärkeänä. Entä yhteys muihin eurooppalaisiin (Creative connection)?
Opiskelija 1: No, jos nyt ihan totta puhutaan nii ei oo tuntunu, että ois tullu sellasta kunnon yhteis...
Opiskelija 2: ...Kontaktia.
Opiskelija 1: Nii, kontaktia vielä ainakaan, tai silleen.  Mutta en oo ainakaan, en oo itekään oikeestaa uskaltanu kommentoida, ei oo silleen...
Opiskelija 2: Ainakkaa niitä ei oo nähny silleen konkreettisesti, eikä ne, oliko ne laittanu ollenkaa sinne kuvia itestään?
Opiskelija 1: Ei.
Opiskelija 2: Nii se ois ollu tosi hauska, että jos ois vaikka ollu joku semmonen, se ei ois tietenkää ollu mahollinen, mutta jos ois joku semmonen kurssi, et ois ollu mahollisuus nähä niitä konkreettisesti, niitä henkilöitä, ni se vois olla tosi paljon helpompi sitte alkaa kommentoimaan(blogissa töitä) ja ois varmaa iha eri fiilis.

Yhteenveto
Opiskelijat olivat käyneet useita kuvataiteen kursseja lukiossa ja Creative Connections -projekti tarjottiin vapaaehtoisena taidekurssina. Taideteospankki esittäytyi inspiration lähteenä ja erilaisten nykytaiteen roolien ja muotojen demostraationa, jota opiskelijat saattoivat käyttää suunnitellessaan omia taideprojektejaan.
Opettajan kommentti: Opiskelijoita tuli parikymmentä innostunutta, mutta kevään edetessä siinä oli sitten kourallinen jäljellä, jotka sitten teki pieteetillä ja bloggas kanssa niistä eri vaiheista.  Sillee niinku, eri tekniikoilla ja ne jotka teki niin onnistu. Että ne jotka osallistu niin minusta onnistu ja sai siitä sen hyödyn irti ja keskusteli niistä kategorioista.
Kevään alussa opiskelijoilla oli innovatiivisia ideoita ja intoa, mutta lopuksi muiden projektien ja kokeiden takia osallistuja ryhmä pieneni ja projekteista tuli realistisempia. Monet päätyivät vesiväreihin ja akryylimaaleihin alkuperäisten ympäristötaideteosten, installaatioiden ja videoiden sijaan. Silti alkuperäiset ajatukset, joiden haluttiin välittyvän, pysyivät samoina.
Opettajan kommentti: Mutta ainoa oli että blogin käytössä oli ongelmaa. Selvästi monta opiskelijaa tippu matkalta juuri näitten teknisten ongelmien takia, että ne ei kokenu sitä sellaseksi omaksi. Mutta ne jotka osas ja tottu käyttämään niin sai. Mutta tosi hyviä keskusteluja on käyty niitten aiheiden äärellä. Ja kommentoitu jonkun verran niitä valmiita töitä, mutta tietysti kun ne valmistu loppukeväästä vasta niin se aikakin oli lyhyt. Tietysti olis ollu kiva, että aika olis pidempi, että olis voinu jatkaa sellaista luontaista kommunikaatiota.  Ja mun opiskelijat kritisoi erityisesti sitä, että  olis ollu mielenkiintoista tietää ketä ne tyypit on. Ei ollu semmosia esittelyjä. Että tämä kaipas semmosta henkilökohtaista, että nyt se jäi vähän semmoselle tasolle, että tähän olis pitäny saada semmonen henkilökohtainen kontakti. Ei oikein tienny ketä ne muut on. Että sellainen henkilökohtainen taso pitäisi olla.
Bloggaamista pidettiin mielenkiintoisena, mutta monimutkainen järjestelmä ja puute todellisesta tunteesta toisista opiskelijoista verkossa teki kokemuksesta pienen pettymyksen siltä osin. Mitä projekti antoi opiskelijoille, oli laajempi kuva nykytaiteeseen ja kulttuurista sensitiivisyyttä. Bloggaaminen loi opiskelijoille tarpeen opetella kertomaan töistään, ideoista ja prosessista niin, että katsojat toisella puolen voisivat ymmärtää heidän kuviaan. Heidän täytyi pohtia omaa identiteettiään, suomalaista identiteettiä ja kulttuuria, sekä miettiä toisten näkökulmaa ja reaktioita kuviin muissa maissa. Projekti haastoi hahmottamaan, miten kulttuurinen tausta yleensä vaikuttaa kuvien tulkintaan.