Pohdinta ja suositukset

Kansalaisuuden merkitys on kauan ollut laajan kiistelyn kohde, joka on kehittynyt ajan myötä käsittämään poliittisia, sosiaalisia, ekonomisia ja hiljattain myös ympäristöoikeuksia. Keskustelu kansalaisuuden ympärillä on usein polarisoitunut, erityisesti poliittisen skaalan ääripäissä. Tarve lisätä vuorovaikutusta tutkimuksen ja opetuskäytännön välillä, nousee erityisesti esille kuuden maan kansainvälisen Creative Connections -tutkimusprojektin suosituksissa päättäjille ja taidekasvatuksen koulutukselle, fokuksena aktiivisen kansalaisuuden ja eurooppalaisen identiteetin käsitteet.

Viime vuosina on tapahtunut merkittävä siirtymä kansalaisuus kiistassa muodollisen kansalaisuuden käsitteestä, joka on status arvo ja laillinen pohja kansalaisuudelle, toteutettuun kansalaisuuteen, joka sisältää aktiivisen osallistumisen. Tämä muutos on vaikuttanut opetukseen lähes jatkuvasti, esimerkiksi Irlannissa kansallinen opetussuunnitelma- ja arviointineuvosto (National Council for Curriculum and Assessment, NCCA) on työstänyt lukio-opetuksen uudistusta 2000-luvun alusta lähtien. Osana uudistusta neuvosto on kehittänyt uuden valinnaisen kansalaisuuskasvatuksen aineen seuraamaan perusopetuksen yläkoulun pakollista ainetta CSPE, Civic, Social and Political Education, kansalais-, yhteiskunta- ja politiikkakasvatus (vrt. Yhteiskuntaoppi). Uudelle aineelle on alustavasti annettu nimi Politics and Society, politiikka ja yhteiskunta.

Politiikka ja yhteiskunta -aineen opetussuunnitelman luonnos, joka on tällä hetkellä julkisen  palautteen prosessissa, asettaa merkittävän laajan ulottuvuuden nykyajan kysymyksille, liittyen eurooppalaiseen identiteettiin ja kansalaisuuteen (Cusack, 2009). Kuusi osallistujatyöryhmää Creative Connections -projektissa raportoivat vaikeuksista projektin kansalaisuusteeman kehittämisessä. Jokaisen osallistujamaan raportit järjestettiin laajojen teemojen sisään, muodostaen seuraavat suositukset:

1. Teema: Maiden välinen dialogi

1. Creative Connections -projekti teki selväksi taidekasvatuksen merkityksen yhteyksien ja osallistumisen muotojen rakentamisessa koulujen ja Euroopan maiden välille. Verkkoympäristön täyteen hyödyntämiseen opetuksessa tarvitaan kuitenkin tarpeeksi aikaa kommunikaation ja yhteistyön rakentamiseen, henkilökohtaisten yhteyksien luomiseen ja aiheeseen syventymiseen.
2. Kansainvälisen yhteistyöprojektin täysi potentiaali saavutetaan sitouttamalla koulusta useampia opettajia, joilla on eri aineitten erityisosaamista. Näin optimoidaan ajan ja osaamisen käyttö eri oppiaineita ylittävän opetuskokonaisuuden luomiseen.
3. Opettajien pitäisi rohkaista maiden väliseen keskusteluun ja innostaa oppilaita projektin tähän tarjoamaan mahdollisuuteen. 
4. Oppilaat mainitsivat usein erlaisia juhlapäiviä puhuttaessa yhteisöstä. Toisin kuin monilla muilla instituutioilla, Eurooppa -päivästä ei ole tullut sellaista vuosittaista juhlapäivää, joka olisi kautta Euroopan oppilaiden tiedossa ja heille olennainen. Tsekin työryhmä ehdotti, että erityinen yhteinen juhlapäivä antaisi tunteen ja positiivisen mielleyhtymän Eurooppaan ja siihen kuulumiseen.
5. Tarvitaan lisää mahdollisuuksia kaikille oppilaille käyttää luovasti taiteita ja informaatioteknologiaa,  kertoa omia tarinoitaan sekä oppia muista eurooppalaisista oppilaista. Tällaiset mahdollisuudet voivat auttaa heitä oppimaan toisistaan, ymmärtämään toisiaan, kehittämään arvostusta ja hyväksyntää toisten erilaisuudelle, avoimuutta ja veljeyttä kaikkien Eurooppaan/eurooppalaiseen yhteisöön kuuluvien kesken.
6. CC on tarjonnut opettajille tapoja kehittää ymmärrystä koulun opetussuunnitelmasta yli oppiainerajojen ja opetusmateriaalien tyypillisen erottelun, vaalimalla tutkivaa oppimista ja oppilaiden ja opettajan osallistamista, erityisesti niissä, jotka voidaan löytää ulos/marginaaliin jäämisen tilanteesta (esim. köyhemmät, eteläiset maat EU:ssa).

 

2. Teema: Verkkoympäristö ja bloggaaminen

1. Kansallisten ja paikallisten opetussuunnitelmien kehitystyössä osallistujamaissa pitäisi kunnolla tunnistaa verkkoympäristön oppilaille ja opettajille tarjoamat mahdollisuudet (sekä kaupungeissa, että erityisesti maaseudulla) verkkogallerian käyttöön

            ja dialogin luomiseen nykytaiteen kautta.   

2. Käytettäessä verkko-oppimisympäristöä, opettajille täytyy tarjota tarpeeksi koulutusta ja teknistä tukea, jotta he voivat kehittää luottamusta ja taitoja digitaalisen tekniikan käyttöön ja aineen tuntemustaan taidemateriaalien ja -prosessin soveltamisessa. Yksinkertainen, selkeä ja toimiva verkkoympäristö, joka voidaan perustaa varhaisessa vaiheessa testausta ja kouluttamista varten, auttaa kaikkia yhteistyötahoja digitaalisten välineiden käytön hahmottamisessa ja siten keskittymään ja motivoitumaan oppimiseen.

3. Suunnitelmallisuutta ja harkintaa tarvitaan verkkokanssakäymisen ajoitukseen ja työkentelytahtiin, jotta kaikki yhteistyötahot ovat lataamassa tuotoksia ja kommentoimassa saman tarkkaan määritellyn ajanjakson puitteissa. Projektissa tuli myös esille, että tämän kaltaiselle työskentelylle olisi hyödyllistä pitkä ajanjakso, jotta osallistuvat oppilaat ovat mukana koko kouluvuoden ja opettajat sitoutetaan koulutuksella ja suunnittelulla hyvissä ajoin.

4. Ottaen huomioon opettajien kokemattomuuden teknologian käytössä opetuksessa – joka tuli esille kaikissa projektin osallistuja maissa, nettisivuston käyttö ja bloggaaminen vaativat huolellisen ohjeistuksen ja teknisen opastuksen.

5. Opettajien pitäisi sallia oppilaidensa käyttää turvallista ryhmäblogiympäristöä itsenäisesti ja kotonaan. On tarpeen kyseenalaistaa usein perusteeton huoli liittyen oppilaiden   verkkoympäristön itsenäiseen käyttöön.

6. Projektissa kehitetty kokeellinen tutkimus bloggaamisesta maiden kesken ja monilla kielillä antaa suuntaa, että tämä voisi olla kätevä ja sopiva tapa luoda yhteyksiä koulujen, opettajien ja oppilaiden välille kattaen useita maita. On kuitenkin tärkeä huomioida, että “bloggaaminen keinona tukea käytännön yhteisöä tai kiintymistä...Blogit itsessään eivät välttämättä edistä sosiaalista osallistumista” (Davies & Merchant 2009).

 

3. Teema: Opettajien tietämyksen ja osaamisen rakentuminen toimintatutkimuksessa

1. Tarvitaan aikaa suunnittelulle, kuten myös useampia koulutuspäiviä, tapaamisia ja reflektointia, opettajien ammattitaidon kehittymisen tukemiseen. Suosittelemme, että opettajat myös ottavat aikaa jatkuvalle taitojen kehittämiselle osana verkossa toimivaa projektia.

2. On suositeltavaa valita yksi laaja teema, joka on yhteisesti päätetty jokaisen ryhmäblogin jäsenten kesken (neljän koulun luokan, jotka yhteinen blogi yhdistää). Tämä yhteinen teema antaisi tunteen suunnasta ja merkityksestä oppilaiden kommunikaatiolle ja helpottaisi pidempien ja yksityiskohtaisempien keskustelujen muodostumista oppilaiden välille.

3. Aktiivisen yhteydenpidon korostaminen ja tiivis yhteistyö tutkijoiden sekä opettajien osalta tiedon jakamisessa liittyen opettajien koulutukseen, kouluprojektien suunnitteluun ja toteutukseen, auttaisi asiantuntemuksen jakamista maiden välillä prosessin aikana ja synkronoimaan ajoituksia ja käytäntöjä.

4. Mahdollinen malli kansalaisuusteeman kehittämiseen sisältää opetussuunnitelman sisällön ja projektin tavoitteiden yhteyden tunnistamisen, alakoulun jälkeisissä taide- ja kansalaisuuskasvatus opetussuunnitelmissa. Tämä voisi sisältää kansalaiskasvatuksen aineessa (CPSE Irlannin tapauksessa, yhteiskunta oppi Suomessa) erityisen oppitunnin politiikasta.

5. Toimintatutkimusmenetelmä pitäisi säilyttää kantavana voimana, kun nuorten oppilaiden sitouttaminen vaatii päätöksen tekoa ja luovaa toimivaltaa. Tämä tarjoaa selkeän rakenteen, jossa opettajat voivat kehittää omaa tietämystään ja toimintaansa reflektoimalla omaa opetuskäytäntöään osana monimutkaista, luovaa projektia, kuten Creative Connections.

 

4. Teema: Kulttuurinen tietous ja visuaalinen media

1. Kansalaisuusteeman ottaminen keskiöön osallistuvien opettajien toimissa, vaatii selkeyttä ja hallittavuutta ja sen täytyy sopia heidän vahvuuksiinsa taidekasvattajina, jotta se voidaan merkityksellisesti sulauttaa taiteen tekemisen kontekstiin. Suosittelemme, että opettajat työskentelevät yhteistyössä kansalaisuuskasvatuksen asiantuntijan/opettajan kanssa jakaen erityisosaamistaan ja luoden aineiden välisiä yhteyksiä.

2. On suositeltavaa, että taiteen ja muotoilun menetelmiä, jotka käyttävät digitaalista tekniikkaa, digitaalisia alustoja ja sosiaalista mediaa kehitetään edelleen yhä pidemmälle yhdistämään eurooppalaisia oppilaita.

3. Kansallisen opetussuunnitelman tulisi sisältää mahdollisuuksia ainerajoja ylittävään opetukseen, jossa nykytaidetta käytetään tutkimaan kansojen välistä ymmärrystä ja monilukutaitoa, painotuksenaan edistää tietämystä ja ymmärrystä liittyen aktiivisen kansalaisuuden ja identiteetin eri näkökulmiin.

4. Kansallisten ja paikallisten kouluhallinnon päättäjien täytyy varmistaa riittävä opetuksen tuki oppijoille harva-asutus alueilla, varmistaakseen tasapuoliset oppimisen mahdollisuudet. Tätä voidaan tukea erityisesti verkkoympäristöillä ja mahdollisuudella yhteistyöhön toisten koulujen kanssa.

5. Kuvallisen median käyttö kantaa erityisiä yhteyksiä taiteen harjoittamiseen ja kansalaiskasvatukseen painotettaessa oppilaiden tietämystä ja ymmärrystä kansallisista ja kansainvälisistä kysymyksistä. Tätä tulisi tutkia tarkemmin.

6. Taideteoksen ja oppilaan kokemuksien suhteen pitäisi antaa tilaa reflektoinnille ja yhteenvedolle nykypäivän Euroopan tilanteesta, viitaten sekä hallinnolliseen kriisiin Brysselissä, että sosiaalisen muutoksen malliin haastaen EU:n jäsenten valtiolliset rakenteet.

7. Oppilaat löysivät muotoiluun ja suunnitteluun liittyvät kysymykset oleellisiksi ja tärkeiksi itselleen. He ymmärsivät, että muotoilu ja design ovat osa sekä yksityistä että julkista, yhteisön elämää. Keskustelut ja tutkielmat muotoilusta ja tila/ympäristösuunnittelusta ovat siten sopivia opetuksessa, jotta saadaan oppilaat tietoisiksi tekijöistä, jotka vaikuttavat yhteisön julkiseen elämään. He osaavat siten myös ottaa osaa toimiin liittyen julkisen tilan suunnitteluun, muokkaamiseen ja päätöksen tekoon nyt ja tulevaisuudessa.

5. Teema: Taideteoksista puhuminen

1. Lasten tulisi keskustella taideteoksista ryhmissä ja koko luokkana. Projektin alussa opettajat tarvitsevat tukea siinä, miten saada oppilaat vastaamaan taideteoksiin. Nettisivustolla esitämme ideoita, miten kehittää sellaisia keskusteluja.

2. Opettajien tulisi esittää malli,  miten vastata taideteoksiin korostaen syvällistä pohdintaa ja rakentavaa kritiikkiä. (Tuntisuunnitelma esimerkeistä on löydettävissä ideoita siihen. )

3. Käyttämällä kuvallisia metaforia ja vertauskuvia (esim. valo, pimeys ja muodonmuutokset) voidaan  kyseenalaistaa lukkiintuneita tai stereotyyppisiä näkökulmia liittyen kansalaisuuteen. Vertauskuvat voivat siten olla joskus sopivampia kuin sanalliset kertomukset. Kuvallinen työskentely voi avata dialogia, jossa lasten ei tarvitse suoraan muodostaa omaa tavanomaista sanallista näkökantaa. Sen sijaan he voivat tutkia kysymystä ja kehittää ymmärrystä kuvallisen välineen kautta.

4. Ehdotamme, että kansalaiskasvatuksen opettaja ja taideopettaja työskentelevät yhdessä   tiiminä oppilaiden kanssa, varmistaaksen että molemmat erityisosaamisalueet ovat edustettuina monimutkaisessa taide ja kansalaisuus aiheisissa projekteissa.